Blogi
Kirveelle töitä: itsehillinnän alkeet

Tutkimusten mukaan lapsuudessa itsensä hyvin hillitsevillä on aikuisena vähemmän sosiaalisia, taloudellisia ja terveyteen liittyviä ongelmia. Onneksi aikuinenkin voi oppia itsehillintää. Kirjoittaja sai oppitunnin kantapään – tai pikemminkin polven – kautta.

Markku Lepojärvi

Markku Lepojärvi

Partner, Kouluttaja
24.5.2016

Itsehillinnästä puhuminen ei ole kovin suosittua nykyään. Ehkä me suomalaiset olemme perusolemukseltamme edelleen hillittyjä ja jäykkiä, josta haluamme pikemminkin vapautua. Itsehillintä on kuitenkin hyvän elämän – ja hyvän johtajuuden – edellytys.

Itsehillinnällä perinteisesti tarkoitetaan tunteidensa hallitsemista ja tyynenä pysymistä. Joskus puhutaan itsehillinnän pettämisestä. Sillä tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että ei ole onnistunut hallitsemaan tunteitaan. Perinteisiä keinoja itsehillinnän pitämiseksi on kymmeneen laskeminen tai vaikeasta tilanteesta poistuminen.

Itsensä hillitseminen saattaa monissa herättää mielikuvia, joissa sankarit hillitsevät hermonsa ja kylmän rauhallisesti kykenevät suorittamaan heille annetut tehtävät. Ei ihme, että esimerkiksi erilaisissa itämaisissa taistelulajeissa ja -kulttuureissa itsehillintä on tärkeässä asemassa.

Itsehillintää, samoin kuin hyveitä yleensä, tulee harjoittaa pitkäkestoisesti ja määrätietoisesti, jotta ne tulevat osaksi luonnettamme.

Ei ole tuulesta temmattu sanonta: ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei poikkea siitä vanhanakaan.” Johtamisessa ja erityisesti johtajuudessa kannattaakin satsata lapsiin ja nuoriin – tuleviin johtajiin.

Itsehillinnällä hyvä elämä

Itsehillintää on tutkinut muun muassa Duken yliopiston professori Terrie Moffit tutkimusryhmineen. (Helsingin Sanomien toimittajan Jani Kaaron yhteenvedon voit lukea täältä.) Tutkimuksessa arvioitiin yli tuhatta lasta. Heidän itsehillinnän kykyjään arvioitiin eri elämänvaiheissa vanhempien, opettajien, tutkijoiden ja heidän itsensä toimesta. Arvioitiin esimerkiksi lasten turhautumista, keskittymiskykyä, vuoron odottamista ja tapaa aloittaa uusi tehtävä.

Tutkimusten mukaan lapsuudessa itsensä hyvin hillitsevillä on aikuisena vähemmän sosiaalisia, taloudellisia ja terveyteen liittyviä ongelmia. Kolikon kääntöpuolena: ”Henkilöillä, jotka olivat saaneet huonoimmat tulokset itsehillinnässä, oli enemmän vaikeuksia talousasioissa sekä vaikeuksia poliisin, alkoholin, huumeiden ja muiden päihteiden kanssa.”

Mielestäni rohkaisevinta tutkimuksessa oli kuitenkin se, että jos lapset opettelivat hillitsemään itseään, he pärjäsivät paremmin kuin mitä varhaislapsuuden tulokset ennustivat. Itsehillintää siis voi ja kannattaa opetella paremman aikuisiän elämänlaadun saavuttamiseksi.

Vastaavia tutkimustuloksia on saatu tutkimalla viittäsataa kaksosta. Tutkimuksen mukaan itsehillintä (tai sen puute) vaikuttaa kasvuympäristöstä riippumatta. Kannattaa pyrkiä tunnistamaan ja ehkäisemään itsehillinnän puute, sillä se tulee yhteiskunnalle huomattavasti halvemmaksi kuin päihde- ja muiden ongelmien seurausten korjaaminen.

Itsehillintää halkometsässä

Aikuinenkin voi oppia itsehillintää. On hyvä muistaa, että myös virheiden kautta voi oppia, vaikka se voi olla joskus rankkaa.

Jokin aika sitten sain jälleen oppitunnin kantapään – tai paremminkin polven – kautta. Vapaa-ajalla ja lomalla teen mielelläni jotakin fyysisesti raskasta työtä tai harrastan urheilua. Rääkkään toisinaan mielelläni itseäni kovallakin rehkimisellä. Se on hyvää vastapainoa esimiestyölleni, joka ei ole fyysisesti raskasta.

Niinpä vietin talvilomaviikostani useamman päivän halkometsässä. Kolme ensimmäistä lomapäivää tein moottorisahalla ja kirveellä koivuhalkoja mökillämme. Sen jälkeen pidin yhden lepopäivän ja lähdin seuraavana aamuna vuorostaan tätini mökille tekemään koivuhalkoja. Saavuin mökille ennen puoltapäivää. Tavoitteenani oli saada halot tehtyä samana päivänä, käydä saunassa ja palata heti seuraavana aamuna Helsinkiin.

Mieleni teki heti hyökätä moottorisahan kanssa järvenrannalle koivun kimppuun, mutta hillitsisin itseni ja laitoin mökin kamiinaan ja keittiön hellaan valkean. Mökkihän piti saada lämpimäksi ennen yötä, jotta siellä tarkenisi nukkua. Ulkona oli nimittäin pakkasta 30 astetta ja mökin sisälläkin elohopea näytti pakkasta 20 astetta.

Koska oli lähes puolipäivä, päätin samalla keittää lounaan ja syödä. Nälkäisenä ei kannata tehdä raskasta työtä.

Lounaan jälkeen kaadoin järeällä moottorisahalla ison koivun järven jäälle, karsin oksat kevyemmällä sahalla ja katkoin rungon sopivan kokoisiksi pölkyiksi. Kävin välillä laittamassa myös saunan lämpiämään. Halusin vielä ennen iltaa käydä saunassa ja avannossa. Tässä välissä pidin myös pienen lepotauon ja keitin kahvit. Väsyneenä ei kannata moottorisahan tai kirveen kanssa touhuta.

Oli jo alkuilta kun pääsin kirveellä halkomaan koivun pölkkyjä. Pakkasella tuore koivun pölkky halkeaa helposti. Pian oli rannalla iso läjä halkoja. Minulla oli enää pari pölkkyä halottavana. Sitten enää vain yksi. Viimeisillä iskuilla kirves meni sen verran läheltä polvea, että tunsin pienen nipistyksen. Katsoin polveani. Toppahousuissa oli viilto. Tunnustelin polveani kädelläni, en tuntenut mitään poikkeavaa.

Hoidin halkomisen loppuun, jonka jälkeen tein moottorisahalla jäälle avannon. Kannoin ämpäreillä järvivettä saunan pataan ja lisäsin puita kiukaan ja padan tulipesiin. Järjestelin sahat ja kirveet autooni ja laitoin illallista.

Polveni tuntui kostealta. Riisuin toppahousut ja farkut: polveni oli yltä päältä veressä. Haava oli pieni, vain sentin pitkä – mutta myös sentin syvä – ja se vuoti verta. No, eipä siinä muu auttanut kuin laittaa haavaan laastari ja kääriä polven ympärille vielä sideharsoa. Verenvuoto näytti loppuvan.

Kävin saunassa ja avannossa. Palasin mökkiin, jonka lämpötila oli jo yli 20 astetta plussalla. Kuivasin itseni hyvin, sytyttelin kynttilät ja aloin lukemaan kamiinan lämmössä paikallislehteä, jonka oli saanut päivällä vanhalta mökkinaapuriltani.

Oli jo ilta ja ulkona pimeä. Huomasin yhtäkkiä, että haavasta oli vuotanut verta lattialle. Avasin siteen ja poistin laastarin. Haavasta vuoti vuolaasti edelleen verta. Nukkumisesta ei siinä tilassa tullut mitään. Mitä tekisin? Pienen paikkakunnan terveyskeskus oli varmaan jo kiinni ja lähimpään kaupunkiin pitkä matka.

Soitin vanhalle mökkinaapurille ja kysyin, jos hänellä sattuisi olemaan ohut neula ja kestävää karhunlankaa. Mummo sanoi, että kyllä häneltä sellaisia löytyy.

Menin pyjama päälläni pihan poikki naapuriin. Mummo oli nostanut ompelutarvikkeensa keittiönsä pöydälle. Puhdistin yhden neuloista kynttilän liekissä ja pujotin langan neulaan. Nostin jalkani suoraksi ja työnsin neulan polveeni. Vaikka neula oli ohut, jouduin työntämään sitä voimalla, jotta se menisi nahan ja kudosten läpi. Neuloin haavan neljästä kohdasta ennen kuin verenvuoto tyrehtyi.

Tiputin puhdistusainetta haavan päälle ja laitoin siihen laastarin. Kaikki hyvin. Palasin mökkiin. Puhalsin kynttilät ja ryömin makuupussiini.

Haavan analyysi

Makuupussissani kertasin päivän tapahtumia. En ollutkaan toiminut niin viisaasti ja kärsivällisesti kuin kuvittelin. Olin yrittänyt tehdä kahden päivän työt yhdessä päivässä, ja sen seurauksena lyönyt väsyneenä kirveellä polveeni.

Muuten mitä ne alussa mainitsemani tutkimukset osoittivatkaan: Ihmisillä, joilla on itsehillintää, on vähemmän sosiaalisia, taloudellisia ja terveyteen liittyviä ongelmia… Toivotan kaikille hillittyä viikkoa.