Hyveistä on puhuttu paljon ja puhutaan yhä. Mutta miksi? Mitä on hyve ja mitä varten se on?
Ihminen on epätäydellinen. Tämä ilmeinen latteus on moraalielämämme ydin ja lähtökohta. Kaikki, mitä ihminen tekee, tekee hän sen tavalla tai toisella hakeakseen täydennystä. Tuo täydennys on se, mitä viime kädessä kutsumme onnellisuudeksi.
Ihminen suhtautuu positiivisesti siihen, mikä tuo hänelle onnellisuutta, ja kielteisesti siihen, mikä erottaa hänet onnellisuudesta. Sitä, mikä tuo meille onnellisuutta, kutsumme hyväksi, ja sitä, mikä erottaa meidät onnellisuudesta, kutsumme pahaksi.
Hyviä asioita on joka junaan ja ne voidaan jakaa eri luokkiin. Aristoteleen mukaan näitä luokkia tai tasoja on kolme: ruumiilliset, välineelliset ja sielulliset. Jaottelu vastaa Aristoteleen ajatusta siitä, että ihminen koostuu kolmesta osasta, eli ruumiista, hengestä ja sielusta.
Nämä kolme osaa muodostavat ihmisen kokonaisuuden ja yhtenäisyyden, eikä niitä voi erottaa toisistaan. Osat vaikuttavat toisiinsa. Esimerkiksi kun päätä särkee huonojen yöunien jälkeen, saattaa olla huonolla tuulella.
Jokin fyysinen siis vaikuttaa mielialaani. Vastaavasti jos työpäivän päätteeksi pomo ilmoittaa palkankorotuksesta tai ylennyksestä, tuntuu siltä, että voisi juosta vaikka maratonin.
Me ihmiset haemme täydennystä eli onnellisuutta kaikilla kolmella tasolla. Ensinnäkin ovat ruumiilliset hyvät eli ne, jotka koskevat ruumista. Siksi on luontevaa syödä sitä, mistä pidämme eniten, istua tuolille, joka on meille mukava, tai käyttää hajuvettä, joka tuoksuu mielestämme hyvälle.
Nämä asiat ovat osa sitä onnellisuutta, mitä haemme, mutta ne eivät riitä; kymmenennen suklaakakun jälkeen sanomme ”ei pysty enää!”
"Rationaalisia hyviä ovat esimerkiksi aito ystävyys, kauneus tai se rauha, jota tunnemme, kun tiedostamme käyttäytyvämme periaatteidemme ja arvojemme mukaisesti."
Ihminen tarvitsee jotakin lisää, jotakin joka täydentää paremmin ja tyydyttää enemmän. Siksi meillä on… Facebook.
Suklaakakun lisäksi haemme myös mainetta, hyväksyntää ja vaurautta, siis asioita, jotka ovat meille väline johonkin muuhun, jotka helpottavat jonkun muun hyvän tavoittelua. Siksi puhutaan välineellisistä hyvistä.
Ne kuuluvat usein henkiseen eli psykologiseen ulottuvuuteen. Me kaikki pidämme siitä, kun kirjoitamme Facebookiin tekstin ja saamme siihen sata tykkäystä. Mutta tämäkään ei riitä, vaan tarvitsemme vielä jotakin täydellisempää.
Sitä Aristoteles kutsuu sielulliseksi tai rationaaliseksi hyväksi. Rationaalisia hyviä ovat esimerkiksi aito ystävyys, kauneus tai se rauha, jota tunnemme, kun tiedostamme käyttäytyvämme periaatteidemme ja arvojemme mukaisesti.
Tarvitsemme kaikkea kolmea hyviä asioita näiltä kaikilta kolmelta tasolta, sillä meillä on ruumis, henki ja sielu. Korkeimman ja täydellisimmän onnellisuuden saavutamme kolmannella eli sielullisella tasolla.
Välillä nämä kolme tasoa saattavat olla ristiriidassa. Joskus voi tuntua siltä, että jäämme ensimmäiselle tai toiselle tasolle kolmannen kustannuksella. Onnellisuuden tavoittelussa pitää kuitekin saada oikea tasapaino tasojen välille, minkä saamme aikaan asettamalla tasot hierarkiaan.
(jatkuu 27.1.2016...)